(suomeksi alla)
18 June 2026
Flow Festival supports the call by Palestinian civil society to refrain from cultural cooperation linked to the Israeli state's hybrid influence operations, and will assess its partnerships in accordance with the principles of the BDS movement.
Read our joint statement: https://flowstrike.info/joint-statement-with-flow
Two years ago, we had three weeks.
In July 2024, the genocide in Gaza had been underway for nine months. Private equity firm KKR had just invested in Superstruct Entertainment, Flow Festival's parent company. KKR's capital supports Israel's settler-colonial regime through direct and indirect investments. A conversation had begun on social media in late June about what this change of ownership meant for Finnish cultural life. Megabondmon, booked to perform at Flow, wanted to do something. Rather than simply pulling out of a gig, we chose to follow the path of collective artist power forged by Kiasma_strike.
We are honest about how Flow Strike began: fumblingly, a little chaotically. We wanted to do something in the face of what was happening in Palestine, and under the time pressure of three weeks, we were not as strategic as we could have been. We built the campaign and published its demands with confidence, however, because we knew we were on the right side, and that our call would be answered.
In August 2024, dozens of artists joined the strike organised by Flow Strike, either by refusing to perform or by interrupting their sets to speak, for instance, about Palestine and Flow Festival's connections to companies supporting Israeli settler colonialism and to investment giant KKR. Li Mullen and Sue Guevara wrote a retrospective on Flow Festival for NO-NIIN magazine, in which Flow Strike is examined [extensively] and analytically.
Flow Festival lives off Helsinki's music scene, a culture born in the embrace of subcultures where Palestine solidarity has deep roots. When we launched the Flow Strike campaign, we trusted that our comrades booked for Flow would take up its message and carry it forward. That is exactly what happened, and the collective power of our campaign grew from Helsinki across Europe to other festivals owned by Superstruct Entertainment. We thank from the bottom of our hearts everyone who participated in Flow Strike to the extent of their own possibilities.
In March 2025, PACBI (Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel) published a statement calling for strategic pressure as well as targeted boycotts against the entirety of Superstruct Entertainment. The aim is for festivals owned by Superstruct to respect inalienable human rights and to listen to Palestinians. Following this statement, in the summer of 2025, BDS Suomi, operating as part of Sumud – the Finland Palestine Network, gave its support to Flow Strike. Also during the 2025 festival, mutual aid for artists who dropped out from the festival was organised. It was successfully carried out to share the material risks of refusal, so that the cost of taking part in the strike would not fall only on artists already working in precarious conditions.
In late 2025, the Flow Strike campaign was integrated into Sumud and its strategy was refined. When Flow Festival's CEO changed in early 2026, a channel for negotiations opened, marked by a shared willingness from the very first conversation.
Today, after nearly two years of sustained public pressure and long negotiations, we can say: Flow Strike ends in victory. Going forward, Flow Festival supports the call by Palestinian civil society to refrain from cultural cooperation linked to the Israeli state's hybrid influence operations. In addition, Flow Festival will assess its partnerships in accordance with the principles of the BDS movement. For example, this year the BDS pressure target Google is a sponsor of Flow Festival. When the contract comes up for renewal, Flow Festival will take the principles of the BDS movement into consideration in continuing the collaboration.
We are glad and grateful for this outcome, and at the same time aware that it did not come from nothing, nor easily.
Over these two years, we learned that this struggle operates on two fronts. The first is material: the flows of money that sustain Israel's apartheid regime and the oppression of Palestinians. The second is conceptual: changing people's understanding so that complicity in these things is recognised as condemnable. As something to be ashamed of. Something to refuse. Changing where money flows and changing how people relate to where money flows require different tools, different patience, different courage. Both were needed. Neither alone was enough.
We write this both as a closing statement for Flow Strike and as a letter to future organisers. When you read this because you are considering a similar campaign, here is what we learned.
Strikes work. Historically, when societies have changed, the organised withdrawal of labour has played a central role. Strikes brought down South African apartheid, and the general strike in Finland won workers the eight-hour day. Refusing to do your work under conditions you consider morally unconscionable is the most powerful tool available to a working person.
Flow Strike was, in practice, a strike – in 2024, when the campaign began, artists made the campaign's message visible as part of their performances, but in 2025, work with Flow Festival was largely refused. Artists and cultural workers generally work as gig workers, in precarious conditions, in temporary employment, and as sole traders. As such, strikes are not straightforward matters in our field either, but it remains the most precise word to describe what Flow Strike was.
Strikes are slow processes. They require months, even years of organising, relationship-building, trust. When we started in the summer of 2024, we did not have years. We had weeks. Our expectations were too high too fast, and behind us there was no groundwork of years or even months. A single festival weekend's worth of agitation does not produce structural change. It produces visibility, a sense of urgency, and a starting point. What produced the result was the pressure campaign that followed, which eventually opened into a channel for negotiations – though only once Flow Festival's CEO changed in early 2026. When you organise, take time to build a foundation before you reach for publicity. But know that sometimes the urgency is real, and it is better to start moving before you are ready.
Our theory of change was this: the concert, the gig, the festival set is work, and abstaining from it is a strike. Flow cannot live indefinitely with the risk of ever more artists joining the strike. Eventually, Flow would have to negotiate. It took over a year before the channel of negotiation opened, but that is what happened.
When we started, few of us had heard of Kohlberg Kravis Roberts. A private equity firm that operates behind the scenes, extracting profit from healthcare, housing, infrastructure, fossil fuels, and now cultural life as well. Two years later, the name KKR is known across the entire European festival landscape, and more broadly. That too is a victory. Private equity thrives on invisibility. Naming is the first step toward accountability. Our demand that KKR divest from companies doing business with the state of Israel in its investment portfolio remains unmet. Our negotiated outcome with Flow Festival is significant, but it is not an endpoint. We hope that the understanding reached here will spread to other Superstruct Entertainment festivals across Europe. This has already happened in Norway, where Øyafestivalen and local activists have agreed on a similar negotiated outcome.
Thank you to the artists who refused to perform at Flow Festival and who gave up gigs, visibility, and income to take their place on the right side of history. Thank you to the artists who performed and brought the campaign's message visibly into their sets, turning the stage into a site of solidarity. Thank you to Antti Heiskala, whose QR code campaign organised at Flow Festival in 2025 was deservedly recognised. Thank you to everyone who discussed Flow Strike in their own circles and shifted opinion one person at a time. And thank you to those who spread the word and organised similar campaigns in Norway, Spain, the Netherlands, the United Kingdom, and beyond. Campaigns targeted Sónar, Field Day, Mighty Hoopla, Resurrection Fest, Øyafestivalen, Zwarte Cross, and dozens more. What began in Helsinki grew into a European movement.
The structural critique that Flow Strike brought to the fore does not end here. Who owns the means of cultural production, who benefits from them, and what does the profit made through them ultimately fund? These questions remain. Varjovirta, which had its beginnings in the wake of Flow Strike as early as the summer of 2024, was born to address these questions. Varjovirta, which produces and explores ethical, community-driven culture, has since grown into a broader entity called shadowworld.club, offering an alternative to, among other things, a Helsinki Pride that has soured into capitalism. The Varjovirta festival continues even as Flow Strike ends.
BDS Suomi continues where Flow Strike ends, and will advise Flow Festival, which has committed through the negotiated outcome to severing its complicity in apartheid and advancing human rights. The first steps toward ending complicity are to acknowledge these questions, commit to change, and draw up a plan for implementing the necessary changes. We understand that the operations of a major festival are built on complex contracts and numerous service providers. We do not expect such structures to change overnight. But we trust that Flow Festival is committed to doing everything in its power to ensure the festival's complicity in apartheid and other Israeli crimes is gradually brought to an end. We hope that Flow Festival will have the courage to declare itself an Apartheid Free Zone in the years to come.
We are artists, DJs, visual artists, dancers, sound engineers, graphic designers, and activists. Two years ago, we decided to use the power that we have – and the power we lacked, we created ourselves. We have demonstrated that artists have leverage when they act together. We showed that a campaign born in three weeks can reverberate across an entire continent and lead to real change. And that outcomes negotiated in good faith between activists and even the largest cultural organisations are possible.
This is our final statement as Flow Strike. It is an ending and it is a letter. To those who come after us, we want to say: it is possible. It is slow, it is messy, expectations run ahead of reality, and mistakes will be made. Do it anyway.
Until Palestine is free.
In solidarity and refusal,
Flow Strike Working Group
Flow Festival tukee palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan kehotusta pidättäytyä kulttuuriyhteistyöstä, joka linkittyy Israelin valtion hybridivaikuttamiseen, ja arvioi vastaisuudessa kumppanuuksiaan BDS-liikkeen periaatteiden mukaisesti.
Lue yhteinen lausuntomme: https://flowstrike.info/joint-statement-with-flow
18.6.2026
Kaksi vuotta sitten meillä oli kolme viikkoa aikaa.
Heinäkuussa 2024 kansanmurha Gazassa oli jatkunut yhdeksän kuukautta. Pääomasijoitusyhtiö KKR oli juuri sijoittanut Superstruct Entertainmentin, Flow Festivalin emoyhtiö. KKR:n pääoma tukee Israelin siirtokuntakolonialistista järjestelmää suorien ja epäsuorien sijoitusten kautta. Sosiaalisessa mediassa oli alkanut kesäkuun lopulla keskustelu siitä, mitä tämä omistajanvaihdos tarkoittaa suomalaiselle kulttuurielämälle. Flow'hun esiintymään buukattu Megabondmon halusi tehdä jotain. Keikasta kieltäytymisen sijaan päätimme seurata Kiasma_striken viitoittamaa taiteilijoiden joukkovoiman tietä.
Olemme rehellisiä siitä, miten Flow Strike alkoi: hapuillen, vähän sekavastikin. Halusimme tehdä jotain sen edessä, mitä Palestiinassa tapahtui, ja kolmen viikon asettamassa aikapaineessa emme olleet niin strategisia kuin olisimme voineet olla. Rakensimme kampanjan ja julkaisimme sen vaatimukset kuitenkin itsevarmasti sillä tiesimme, että olemme oikealla asialla ja että kutsuumme kyllä vastattaisiin.
Elokuussa 2024 kymmeniä artisteja ja taiteilijoita liittyi Flow Striken organisoimaan työnseisaukseen joko kieltäytymällä esiintymästä tai keskeyttämällä keikkansa esimerkiksi puhumalla Palestiinasta ja Flow Festivalin kytköksistä Israelin asuttajakolonialismia tukeviin yrityksiin ja sijoutusjätti KKR:n. Li Mullen ja Sue Guevara kirjoittivat Flow Festivalista NO-NIIN -lehteen retrospektiivin, jossa Flow Strikea käsitellään laajasta ja analyyttisesti.
Flow Festival elää Helsingin musiikkiskenestä, joka on syntynyt eri alakulttuurien syleilyssä, siellä missä Palestiina-solidaarisuudella on syvät juuret. Kun käynnistimme Flow Strike -kampanjan, luotimme siihen, että Flow'hun buukatut toverit kyllä tarttuvat sen viestiin ja vievät sitä eteenpäin. Näin kävikin ja kampanjamme joukkovoima kasvoi Helsingistä läpi Euroopan muillekin Superstruct Entertainmentin omistamille festareille. Kiitämme sydämistämme kaikkia, ketkä osallistuivat omien mahdollisuuksiensa mukaan Flow Strikeen.
Maaliskuussa 2025 PACBI (Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel) julkaisi lausunnon, jossa he kehottivat kohdistamaan strategista painostusta sekä kohdennettuja boikotteja koko Superstruct Entertainmentia kohtaan. Tavoitteena on, että Superstructin omistamat festivaalit huomioivat jakamattomat ihmisoikeudet ja kuulisivat palestiinalaisia. Tämän lausunnon myötä kesällä 2025 Sumud – Suomen Palestiina-verkoston osana toimiva BDS Suomi antoi tukensa Flow Strikelle. Vuoden 2025 festivaalin aikana myös järjestettiin keskinäistä tukea festivaalilta vetäytyneille artisteille. Tuki toteutettiin onnistuneesti jakamaan kieltäytymisen aineellisia riskejä, jotta lakon kustannukset eivät kohdistuisi yksin jo valmiiksi prekaareissa oloissa työskenteleviin artisteihin.
Loppuvuodesta 2025 Flow Strike -kampanja nivottiin osaksi Sumudia ja sen strategiaa tarkennettiin. Kun alkuvuodesta 2026 Flow Festivalin toimitusjohtaja vaihtui, avautui neuvotteluyhteys jota sävytti yhteinen tahtotila ensimmäisestä keskustelusta lähtien.
Tänään, lähes kaksi vuotta kestäneen julkisen painostuksen ja pitkien neuvottelujen jälkeen, voimme todeta: Flow Strike päättyy voittoon. Vastaisuudessa Flow Festival tukee palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan kehotusta pidättäytyä kulttuuriyhteistyöstä, joka linkittyy Israelin valtion hybridivaikuttamiseen. Lisäksi Flow Festival arvioi yhteistyökumppanuutensa BDS-liikkeen periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi tänä vuonna BDS-painostuskohde Google on Flow Festivalin sponsori. Kun sopimus tulee uusittavaksi, Flow Festival ottaa BDS-liikkeen periaatteet huomioon yhteistyön jatkamisessa.
Olemme iloisia ja kiitollisia tästä tuloksesta, ja samalla tietoisia siitä, ettei se syntynyt tyhjästä eikä helposti.
Näiden kahden vuoden aikana opimme, että tämä kamppailu toimii kahdella rintamalla. Ensimmäinen on materiaalinen: rahavirrat, jotka ylläpitävät Israelin apartheid-järjestelmää ja palestiinalaisten sortoa. Toinen on käsitteellinen: ihmisten ymmärryksen muuttaminen niin, että osallisuus näihin ymmärretään tuomittavaksi. Joksikin, jota tulee hävetä. Josta tulee kieltäytyä. Rahan suunnan muuttaminen ja sen muuttaminen, miten ihmiset suhtautuvat rahan suuntaan, vaativat eri välineitä, erilaista kärsivällisyyttä, erilaista rohkeutta. Molempia tarvittiin. Kumpikaan ei yksin riittänyt.
Kirjoitamme tämän paitsi Flow Striken päätöslausuntona myös kirjeenä tuleville järjestäytyjille. Kun luet tätä, koska harkitset vastaavaa kampanjaa, tässä on se, mitä opimme.
Lakot toimivat. Historiallisesti, kun yhteiskunnat ovat muuttuneet, järjestäytyneellä työnseisauksella on ollut keskeinen rooli. Lakot kaatoivat Etelä-Afrikan apartheidin ja yleislakko Suomessa saavutti työntekijöille kahdeksan tunnin työpäivän. Kieltäytyminen tekemästä työtään olosuhteissa, joita pitää moraalinsa vastaisina, on voimakkain työkalu, joita työtä tekevällä ihmisellä on.
Flow Strike oli käytännössä lakko – vuonna 2024 kampanjan alkaessa artistit tekivät kampanjan viestin näkyväksi osana esityksiään, mutta vuonna 2025 työskentelystä Flow Festivalin kanssa pääosin kieltäydyttiin. Artistit ja kulttuurialan työläiset työskentelevät yleensä pätkätyöläisinä, epävarmoissa oloissa, väliaikaisissa työsuhteissa ja yksinyrittäjinä. Näin ollen myöskään työnseisaus tai lakko ei alallamme ole suoraviivainen asia, mutta silti se on tarkin sana kuvaamaan sitä mitä Flow Strike oli.
Lakot ovat hitaita prosesseja. Ne vaativat kuukausien, jopa vuosien organisoitumista, suhteiden rakentamista, luottamusta. Kun aloitimme kesällä 2024, meillä ei ollut vuosia. Meillä oli viikkoja. Odotuksemme olivat liian korkealla liian nopeasti, eikä taustalla ollut vuosien tai edes kuukausien pohjatyötä. Yhden festivaaliviikonlopun kestoinen agitaatio ei tuota rakenteellista muutosta. Se tuottaa näkyvyyttä, kiireellisyyden tunnetta sekä lähtöpisteen. Tuloksen tuotti sitä seurannut painostusprosessi, joka lopulta avautui neuvotteluyhteydeksi – tosin vasta silloin, kun Flow Festivalin toimitusjohtaja vaihtui alkuvuodesta 2026. Kun organisoidut, käytä aikaa perustan rakentamiseen ennen kuin tartut julkisuuteen. Mutta tiedä, että joskus kiireellisyys on todellista ja on parempi lähteä liikkeelle ennen kuin on valmis.
Meidän muutosteoriamme oli tämä: konsertti, keikka, festivaalisetti on työtä, ja siitä pidättäytyminen on lakko. Flow ei voi loputtomasti elää sen riskin kanssa, että jatkuvasti lisää artisteja liittyy työnseisaukseen. Lopulta Flow’n olisi neuvoteltava. Kesti yli vuosi ennen kuin neuvotteluyhteys aukesi, mutta näin kävi.
Kun aloitimme, harva meistä oli kuullut Kohlberg Kravis Robertsista. Pääomasijoitusyhtiö, joka toimii kulisseissa ja riistää tuottoa terveydenhuollosta, asumisesta, infrastruktuurista, fossiilisista polttoaineista ja nyt myös kulttuurielämästä. Kaksi vuotta myöhemmin nimi KKR tunnetaan koko eurooppalaisessa festivaalikentässä, ja laajemminkin. Sekin on voitto. Pääomasijoittaminen kukoistaa näkymättömyydessä. Nimeäminen on ensimmäinen askel kohti vastuullisuutta. Vaatimuksemme siitä, että KKR luopuisi Israelin valtion kanssa liiketoimintaa harjoittavista yrityksistä sijoitussalkussaan, on vielä saavuttamatta. Neuvottelutuloksemme Flow Festivalin kanssa on merkityksellinen, mutta se ei ole päätepiste. Toivomme, että tässä saavutettu yhteisymmärrys leviää muihin Superstruct Entertainmentin festivaaleihin ympäri Eurooppaa. Näin on käynyt jo Norjassa, jossa Øyafestivalen ja paikalliset aktivistit ovat sopineet vastaavanlaisesta neuvottelutuloksesta.
Kiitos artisteille, jotka kieltäytyivät esiintymästä Flow Festivalilla ja jotka luopuivat keikoista, näkyvyydestä ja tuloista ottaakseen paikan historian oikealla puolella. Kiitos artisteille, jotka esiintyivät ja toivat kampanjan viestin näkyvästi osaksi settejään ja tekivät lavasta paikan solidaarisuudelle. Kiitos Antti Heiskalalle, jonka Flow Festivaleilla 2025 organisoima QR-koodikampanja syystäkin palkittiin. Kiitos jokaiselle, joka keskusteli Flow Strikesta lähipiirissään ja siirsi mielipidettä ihminen kerrallaan. Ja kiitos niille, jotka levittivät sanaa ja organisoivat vastaavia kampanjoita Norjassa, Espanjassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa, ja muualla. Kampanjat kohdistuvat muun muassa Sónariin, Field Dayhin, Mighty Hooplaan, Resurrection Festiin, Øyafestivaleniin, Zwarte Crossiin, ja kymmeniin muihin. Se, mikä alkoi Helsingistä, kasvoi eurooppalaiseksi liikkeeksi.
Rakenteellinen kritiikki, jonka Flow Strike nosti framille, ei pääty tähän. Kuka omistaa kulttuurin tuotantovälineet, kuka niistä hyötyy ja mitä niiden avulla tehty voitto lopulta rahoittaa? Nämä kysymykset pysyvät. Flow Striken vanavedessä jo kesällä 2024 alkunsa saanut Varjovirta syntyi käsittelemään näitä kysymyksiä. Eettistä ja yhteisölähtöistä kulttuuria tuottava ja tutkiva Varjovirta on sittemmin kasvanut laajemmaksi shadowworld.club -nimiseksi toimijaksii, joka tarjoaa vaihtoehdon muun muassa kapitalistiseksi äityneelle Helsinki Pridelle. Varjovirta-festivaali jatkaa vaikka Flow Strike päättyy.
BDS Suomi jatkaa siitä, mihin Flow Strike päättyy, ja neuvoo Flow Festivalia, joka on neuvottelutuloksena sitoutunut katkaisemaan osallisuutensa apartheidiin ja edistämään ihmisoikeuksia. Ensimmäiset askeleet osallisuuden lopettamiseen on tunnistaa nämä kysymykset, sitoutua muutokseen ja laatia suunnitelma tarvittavien muutosten toteuttamiseen. Ymmärrämme, että suuren festivaalin toiminta rakentuu monimutkaisten sopimusten ja lukuisten palveluntarjoajien varaan. Emme odota, että tällaiset rakenteet muuttuisivat yhdessä yössä. Mutta luotamme, että Flow Festival sitoutuu tekemään kaikkensa sen eteen, että festivaalin osallisuus apartheidiin ja muihin Israelin rikoksiin saadaan asteittain lopetettua. Toivomme, että Flow Festivalilla on rohkeus julistautua Apartheidista vapaaksi alueeksi tulevina vuosina.
Me olemme artisteja, DJ:itä, kuvataiteilijoita, tanssijoita, ääniteknikoita, graafikkoja ja aktivisteja. Kaksi vuotta sitten päätimme käyttää sitä valtaa, joka meillä on – ja se valta mikä meiltä puuttui me luotiin itse. Olemme osoittaneet, että taiteilijoilla on vipuvoimaa, kun toimitaan yhdessä. Näytimme, että kolmessa viikossa syntynyt kampanja voi heijastua koko mantereelle ja johtaa todelliseen muutokseen. Ja että hyvässä yhteishengessä neuvotellut lopputulokset aktivistien ja suurtenkin kulttuuriorganisaatioiden välillä ovat mahdollisia.
Tämä on viimeinen lausuntomme Flow Strikena. Se on päätös ja se on kirje. Niille, jotka tulevat jälkeemme haluamme sanoa: se on mahdollista. Se on hidasta, se on sotkuista, odotukset kulkevat todellisuuden edellä ja virheitä tulee. Tehkää se silti.
Kunnes Palestiina on vapaa.
Solidaarisuudessa ja kieltäytymisessä,
Flow Strike -työryhmä